Vajaa vuosi sitten kirkolliskokous päätti, että kirkossa voidaan järjestää rukoushetkiä rekisteröityjen parisuhteiden puolesta. Päätös oli askel oikeaan suuntaan, mutta niin pieni askel, että se tuntuu lähinnä siltä kuin märällä hanskalla silittelisi.
Näkemyserot rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiseen liittyen, johtuvat erilaisista raamatuntulkinnoista. Osa ihmisistä pitää Raamatun tekstejä sellaisenaan elämänohjeeksi kelpaavana Jumalan puheena. Tällöin voi nähdä homoseksuaalisuuden toteuttamisen syntinä. Toiset taas pyrkivät suhteuttamaan Raamatun tekstit siihen tilanteeseen, jossa ne ovat syntyneet. Tällöin voi nähdä homoseksuaaliset parisuhteet myös Raamatun valossa aivan yhtä hyvinä ja kauniina asioina kuin heteroseksuaaliset parisuhteetkin.
Meillä kaikilla on täysi oikeus omaan raamatuntulkintaamme ja uskonkäsitykseemme. Ongelma on se, ettemme kuitenkaan osaa tarpeeksi arvostaa ja kunnioittaa toisten erilaisia uskonkäsityksiä. Siksi olemme tilanteessa, jossa kirkkoa uhkaa hajoaminen.
Päivi Räsänen on peräänkuuluttanut tilaa ja vapautta toimia kirkossa oman uskonkäsityksensä mukaisesti. Tämän vapauden toivon minäkin Päiville suotavan. Samalla kuitenkin toivon yhtälailla sitä vapautta myös meille muille. Minun lisäkseni iso osa kirkon papistosta ja jäsenistä aidosti uskoo Jumalan haluavan olla siunaamassa myös rekisteröityjä parisuhteita. Olisiko mahdotonta ajatella, että saisimme olla tuota siunausta pyytämässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti