Pyyntö rakkaudelle

Rakkaus, sinä maailman kaunein asia. Sinä elämämme ilo ja parisuhteiden koossa pitävä voima. Mitä sinulle on tapahtunut?

Olet arvomaailmojemme tiukassa puristusotteessa ja poliittisen pelin kiistakapulana. Itsekeskeisyys on ottanut sinusta niskalenkin.

Ihmiset joutuvat taistelemaan oikeudesta rakastaa ja anelemaan hyväksyntää rakkaudelleen. Rakkaus, olet eriarvoisessa asemassa eri ihmisten välillä.

Taistele itsesi vapaaksi ja valtaa ihmisten mielet. Polje itsekeskeisyys ja ennakkoluulot pahuuden upottavaan suohon. Rakkaus, nouse ansaitsemaasi kukoistukseen!

Eheyttämistä vai rikkomista?

"Mitä pahaa on siinä, että ihmisiä kuunnellaan?" Tämän kysymyksen minulle esitti Sirkku Chambers kun Aamulehden toimittaja haastatteli meitä eheytykseen liittyen Jyväskylän Vapaaseurakunnan nuortenillan jälkeen.

Eheyttäjät korostavat mielellään, että eheytystoiminnan tarkoitus on auttaa niitä, jotka kokevat esimerkiksi homoseksuaalisuuden rikkinäisyydeksi itsessään. Ketään ei pakoteta vaan apua kaipaavia autetaan. Kuulostaa hyvältä, vai mitä?

Jos pohtii asiaa vähän tarkemmin, niin herää heti monia kysymyksiä. Miksi ihminen tuntee homoseksuaalisuuden rikkinäisyydeksi? Onko tuota tunnetta syytä tukea? Voiko uskonnollisella terapialla turvallisesti auttaa tällaista ihmistä?

Emme tiedä varmaa syytä sille, miksi sukupuolet rajaavat seksuaalista kiinnostustamme. Iso osa ihmisistä kuitenkin tuntee seksuaalista vetoa vain tietyn sukupuolen edustajiin. Nämä ovat homo- tai heteroseksuaalisia ihmisiä.

Aslanin eheytystoiminnan kansallinen koordinaattori ex-gay Andy Chambers pitää homoseksuaalisuutta vain käyttäytymisenä. Hetkinen, tämä on se eheytystoiminnan ensimmäinen harha-askel. Kielletään se, että homoseksuaalisuus on myös heteroseksuaalisuuteen rinnastettava seksuaalinen suuntautuminen.

Andy sanoo tuntevansa ihmisiä, jotka kokevat eheytystoiminnan ansiosta kiinnostuksen samaa sukupuolta kohtaan vähentyneen ja vastakkaista sukupuolta kohtaan lisääntyneen. Homoseksuaalinen käyttäytyminen on näiden ihmisten kohdalla vähentynyt. Aivan, mutta kyse ei olekkaan homoseksuaaleista ihmisistä. Seksuaalista vetoa sekä miehiä että naisia kohtaan tuntevat määrittelevät itsensä yleisesti biseksuaaleiksi.

Kun eheyttäjät siis puhuvat homoseksuaaleista, he monesti tarkoittavat kaikkia ihmisiä, joilla on seksuaalisia haluja kanssaan samaa sukupuolta olevia kohtaan. Tällä tavalla niputtamalla homo- ja biseksuaalit, he luovat käsitystä siitä, että myös homoseksuaali kykenee kokemaan heteroseksuaalista kiinnostusta.

Pidän vaarallisena sitä, että homoseksuaaleja painostetaan tukahduttamaan heille luontainen seksuaalisuus. On todella kyseenalaista, että tätä itsensä rikkomista vielä kutsutaan eheytymiseksi. 

Eheytystoiminnan toinen harha-askel on yksipuolinen näkemys Raamatusta. Jos homoseksuaali kokee seksuaalisen suuntautumisensa olevan ristiriidassa uskonkäsityksensä kanssa, ovat eheyttäjät automaattisesti vahvistamassa tätä ristiriitaa. Ei, se ei ole turvallista auttamista. Se ajaa ihmisen monesti entistä pahempaan ahdinkoon.

Kun seksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa uskovaista halutaan auttaa, tulee hänen kanssaan pohtia uskonkäsityksiä monipuolisesti. Auttajan tehtävä on antaa tietoa ja auttaa näkemään vaihtoehtoja. Ei ole auttamista se, että toiselle syötetään omia näkemyksiä uskonasioista. Ihmisen tulee antaa pohtia seksuaalisuuttaan ja uskonasioita vapaana kaikenlaisesta painostuksesta.

"Mitä pahaa on siinä, että ihmisiä kuunnellaan?" Sirkku, ei siinä ole mitään pahaa. Pahaa on siinä, mitä ihmisille sanotaan.

Raamatulla hutkimista

Päivi Räsänen on saanut homoseksuaalisuutta koskevista puheistaan paljon kritiikkiä. Päivi on puolustautunut sillä, että hänellä on oikeus raamatuntulkintaansa ja siitä kumpuaviin mielipiteisiinsä. Kyllä, olen tästä Päivin kanssa aivan samaa mieltä. Meillä täytyy olla oikeus jopa puhua siitä, miten tulkitsemme Raamattua.

Ongelma Päivin puheissa on se, että kun hän tukeutuu Raamattuun, hän julistaa näkemyksiään yksiselitteisenä totuutena. Päivi ei tuo esille sitä, että kysymys on vain hänen tulkinnastaan. Päivi ei kerro samalla, että moni muu tulkitsee Raamattua aivan toisella tavalla.

Olisi toivottavaa, ettei Raamattua käytettäisi aseena. Kun puhuu uskonkäsityksestään olisi tärkeää korostaa, että puhuu vain omista näkemyksistään. Omaa tulkintaansa ei tulisi pakkosyöttää muille, vaan kuulijalle olisi annettava vapaus omaan ajatteluun.

Kirkko ja märät hanskat

Vajaa vuosi sitten kirkolliskokous päätti, että kirkossa voidaan järjestää rukoushetkiä rekisteröityjen parisuhteiden puolesta. Päätös oli askel oikeaan suuntaan, mutta niin pieni askel, että se tuntuu lähinnä siltä kuin märällä hanskalla silittelisi.

Näkemyserot rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiseen liittyen, johtuvat erilaisista raamatuntulkinnoista. Osa ihmisistä pitää Raamatun tekstejä sellaisenaan elämänohjeeksi kelpaavana Jumalan puheena. Tällöin voi nähdä homoseksuaalisuuden toteuttamisen syntinä. Toiset taas pyrkivät suhteuttamaan Raamatun tekstit siihen tilanteeseen, jossa ne ovat syntyneet. Tällöin voi nähdä homoseksuaaliset parisuhteet myös Raamatun valossa aivan yhtä hyvinä ja kauniina asioina kuin heteroseksuaaliset parisuhteetkin.

Meillä kaikilla on täysi oikeus omaan raamatuntulkintaamme ja uskonkäsitykseemme. Ongelma on se, ettemme kuitenkaan osaa tarpeeksi arvostaa ja kunnioittaa toisten erilaisia uskonkäsityksiä. Siksi olemme tilanteessa, jossa kirkkoa uhkaa hajoaminen.

Päivi Räsänen on peräänkuuluttanut tilaa ja vapautta toimia kirkossa oman uskonkäsityksensä mukaisesti. Tämän vapauden toivon minäkin Päiville suotavan. Samalla kuitenkin toivon yhtälailla sitä vapautta myös meille muille. Minun lisäkseni iso osa kirkon papistosta ja jäsenistä aidosti uskoo Jumalan haluavan olla siunaamassa myös rekisteröityjä parisuhteita. Olisiko mahdotonta ajatella, että saisimme olla tuota siunausta pyytämässä?